Uintioppilaana

Uinnissani ei ole pitkään aikaan oikein tapahtunut kehitystä ja jo vuoden verran olen pohtinut yksityistuntien ottamista, mutta olen ollut vähän aikaansaamaton asian suhteen :D En ole mikään erityisen hyvä uimari, kävin tosiaan keväällä 2012 uimakoulussa opettelemassa vapaauinnin, joten pitkää uintitaustaa minulla ei ole. Tiedän, ettei tekniikkani ole lähellekään täydellistä. En kuitenkaan osaa yhtään sanoa, että mitä teen uidessa väärin ja miten voisin parantaa tekniikkaani. Heinillä oli saman tyyppistä ongelmaa, joten päädyimme ottamaan yhdessä uintiopetusta Kim Harjulta.

Torstaiaamuna oli tiedossa aikainen herätys, sillä olimme sopineet uintitunnin Mäkelänrinteen uimahallille klo 7-8. Tulipa ainakin aloitettua päivä reippaasti! Alkuverkan jälkeen pääsimme tekniikkapläjäyksen pariin ja paljon uutta asiaa tuli esille. Aloitimme ihan perusteista eli kellunnasta. Seuraavaksi siirryttiin potkuihin ja jo asentoon ja potkuihin liittyvät korjaukset saivat uinnin tuntumaan sulavammalta. Teimme myös hengitysharjoituksia. Uutta itselleni oli, että hengittämisen jälkeen pään voi tuoda takaisin veteen kättä nopeammin. Myös käsivetoja ja niiden rytmittämistä harjoiteltiin. Uusia korjattavia asioita tuli sen verran paljon, että oli vaikea keskittyä niihin kaikkiin kerralla ja aina, kun keskittyi johonkin asiaan, niin sitten muut asiat vähän unohtuivat.

Näitä saatuja oppeja pitää koittaa vähän sulatella seuraavilla uintikerroilla ja sitten ottaa taas uudemman kerran oppituntia. Ehkä ensi kesään mennessä uinti voisi kulkea vähän paremmin ja sulavammin :) Ihmeen hyvältä uinti tuntui vaikka olin viimeksi käynyt uimassa syyskuun alkupuolella, kuin uimastadion oli vielä auki. Viime viikkoina tuli tosiaan karsittua kaikki "ylimääräinen" ja lähinnä vain juostua, mutta vähitellen olisi tarkoitus alkaa käydä uimassa taas pari kertaa viikossa. Vielä kuitenkin koitan ottaa iisisti ja levätä tarpeeksi, jotta viimein voisin päästä ylirasituksesta täysin eroon. Maratonin jäljiltä jalat ovat palautuneet hyvin, mutta muuten kroppa tuntuu vielä rasittuneelta. Seuraavien viikkojen aikana on tulossa muutama reissu sekä paljon muuta ohjelmaa, joten urheilulle ei jääkään ihan niin paljon aikaa kuin yleensä, joten nyt on hyvä aika levätä hyvällä omallatunnolla ja kerätä voimia uuden treenikauden aloittamiseen :) 

Ensi kesänä sitten taas Kuusijärvelle uimaan

Amsterdamin maratonreissu

Amsterdamin maraton on nyt juostu ja reissulta palattu takaisin Suomeen. Treenit tätä maratonia varten eivät menneet ihan suunnitellusti syksyn aikana vallinneen ylirasituksen ja muun elämän pyörityksen takia. Maratonviikolla päädyinkin lepäämään enemmän kuin koskaan ennen maratonia, kävin juoksemassa vain kaksi 5 kilometrin lenkkiä kevyellä vauhdilla. Toisen maanantaina ja toisen torstai-iltana, lisäksi jonkin verran kertyi hyötyliikuntapyöräilyä. Alun perin suunnittelin, että olisin maratonviikolla kokeillut ensimmäistä kertaa tyhjennysharjoittelua ja tankkauksen aloittamista sen jälkeen. Kisavauhtinen tyhjennyslenkki olisi pitänyt juosta keskiviikkona ja sen jälkeen mennä nukkumaan tyhjin vatsoin ja heti torstaiaamuna olisi pitänyt mennä juoksemaan vielä kevyt lenkki ennen tankkauksen aloittamista. Keskiviikkoiltana kuulostelin kroppaani ja päädyin preferoimaan lepoa. En varsinaisesti tankannut, söin ehkä vähän enemmän kuin normaalisti samoja ruokia mitä yleensäkin.

Expo-alueen ulkopuolelta

Maraton-ukko

Perjantaina lähdettiin sitten jo kohti Amsterdamia ja ilta kului lähinnä vain kämpillä hengaillessa ja odotellessa, että loppuporukka saapui myöhemmillä lennoilla paikalle. Meitä asui samassa kämpässä yhteensä 7 tyttöä ja porukan miehet olivat majoittuneet hotelliin vähän eri suunnille. Lauantaina käytiin expossa hakemassa kisanumerot ja sitten käytiin keskustassa syömässä. Illemmalla osa porukasta kävi juoksemassa avaavia lenkkejä, mutta itse päädyin vain makaamaan sohvalla jalat ylhäällä kompressiosäärystimet jaloissa ja tämä oli varmastikin oikea päätös. 

Amsterdamissa oli yhä aika kesäistä ja aurinkoista

Kisa-aamuna herättiin aikaisin ylös syömään aamiaista, kun kisan startti oli jo klo 9.30. Kämpässämme oli aika jännittynyt ilmapiiri :) Lähdimme suuntaamaan kohti metroasemaa hyvissä ajoin, mutta asemalla huomasimme, että sunnuntain takia vuoroja oli paljon vähemmän ja aikataulu alkoi mennä vähän turhan tiukaksi. Lisäksi ilmeisesti monet muutkin olivat turvautuneet julkiseen liikenteeseen ja näyttötaulussa näkyvä metron saapumisaika siirtyi kokoajan eteenpäin. Tässä vaiheessa teimme yhden toisen kanssa päätöksen, että juoksisimme parin kilometrin matkan stadionille. Ensimmäistä kertaa koskaan tuli sitten lämmiteltyä maratonille, yleensä lämmittelen vain puolimaratonille ja sitä lyhemmille matkoille. Mitä lähemmäksi stadionia tulimme, sen enemmän juoksijoita alkoi näkyä ja kisapaikalla kävikin sitten varsinainen kuhina. Olimme kisa-alueella lopulta suurin piirtein samoihin aikoihin kuin metroa odottamaan jääneet. Kuulemma metro oli ollut äärimmäisen täynnä ja ihmisiä oli survottu sisään, jotta ovet oli saatu kiinni. 

Kun muut kävivät avaavalla lenkillä maratonia edeltävänä päivänä, niin itse makasin sohvalla

Ryhmäkuvan ottamisen jälkeen alkoikin vähän tulla jo kiirus, jotta kerkeäisi hoitaa kaikki asiat ennen starttia. Äkkiä kamat säilöön ja sitten pitkään vessajonoon seisomaan. Jono oli pitkä, mutta onneksi eteni aika nopsaan. Bajamajakäynnin jälkeen pääsikin jonottamaan stadionille. Kisan startti lähti siis stadionin sisältä ja sinne pääsy tarkoitti aikamoisen suppilon läpikulkemista. Ohjeissa oli annettu, että sisällä pitäisi olla viimeistään varttia ennen starttia. Stadionin ulkopuolella oli tuhansia juoksijoita pyrkimässä sisään ja tuntui, ettei massa liikkunut oikein mihinkään. Minuutit kuluivat ja olin yhä stadionin ulkopuolella, lopulta kun pääsin sisälle, kelloni näytti että starttiin oli enää vain kaksi minuuttia. Yhdeltä juoksuporukan jäseneltämme kuulin, että eliittiryhmän startin ajaksi järjestäjät olivat laittaneet aidat kiinni ja päästivät lisää maratoonareita kohti lähtöpaikkaa vasta tuon startin jälkeen. Startti stadionin sisältä on sinänsä hieno idea, mutta käytännössä se on haasteellista toteuttaa sujuvasti kun juoksijoita on tuhansia. 

Kompressiosukat ja -säärystimet olivat suosiossa maratonia edeltävänä iltana, värit oli tietysti etukäteen mietitty

Lähtöviivan pääsin ylittämään vasta 8 minuuttia startin jälkeen, kun sen verran juoksijoita oli edelläni. Olin kerennyt oman lähtöryhmäni ihan hännille, minkä ajattelin olevan ihan hyvä juttu, kun siinä olevat juoksijat tavoittelivat 3.00-3.30 aikoja. Alkuun sain kuitenkin ohitella todella paljon porukkaa, oikeastaan ekan kympin ajan ohittelin porukkaa jatkuvasti. Eka kymppi meni aikaan 48.19 eli olin hyvin tavoitettani edellä. Välillä ohittelu oli vaikeaa, kun reitti kapeni, niin että rinnakkain mahtui juoksemaan 4-5 juoksijaa vain. Tavoitevauhdiksi olin asettanut 4.50 min/km-vauhdin ja alkuun meninkin tätä kovempaa. Juoksu tuntui hyvältä ja helpolta, oli kivaa juosta. Keli oli lämmin, päädyin lähtemään juoksemaan shortseissa ja hihattomassa paidassa. Kengiksi olin valinnut Adidaksen Adios Boostit, näin kevyillä kengillä en ollut ennen maratonia juossut, puolikkaita kylläkin. 

Melkein kaikki maratonille starttaavasta juoksuporukastamme

Maratonilla lähdin tavoittelemaan sitä 3.25 ajan alittamista. Kaikki yli kolmen ja puolen tunnin ajat tulisivat olemaan pettymyksiä itselleni. Reitillä näkyi paljon Suomen lippuja ja juoksijoissa oli myös paljon suomalaisia. Viidentoista kilometrin kohdilla alkoi ekan kerran käydä mielessä, ettei juoksu olekaan niin helppoa ja mukavaa. Sysäsin nämä ajatuksen äkkiä syrjään ja koitin hokea itselleni, että juoksu kulkee hyvin, sykkeet ovat normaalin maratonsykkeen tasolla ja mihinkään ei satu, joten miksen nautisi nyt siitä, kun voisin vain juosta. Iloitsin myös siitä, että aurinko meni pilveen, kun oli muutenkin aika lämmin keli. Noin kahden kilometrin välein otin hörpyn puolen litran juomapullosta, johon olin sekoitellut omat laimeat urheilujuomalitkut. Puolimaraton meni aikaan 1.41 ja tässä vaiheessa ajattelin yhä, että 3.25 alitukseen on hyvät mahdollisuudet, sillä jonkin verran oli varaa myös hidastaa.

Maali oli stadionilla ja tässä vaiheessa aurinko oli muuttunut tihkuksi ja tuuleksi

24 kilometrin kohdalla alkoivat sitten vaikeudet, kun vatsa alkoi kramppaamaan. Vatsan vasemmalla puolella tuntui kipua ja oli pakko tiputtaa vähän vauhtia, koitin hengittää syvään ja saada lihaksia rentoutetuksi. Koitin myös keskittää ajatuksia muualle, mutta kipu jatkui. Tämän kanssa kuluikin sitten seuraava kymppi, jonka jälkeen se vähittellen katosi. Vatsakivun alettua kilometrivauhdit tippuivat yli 5 min/km-tahdin ja en tätä saanut enää oikein nostettua. Mukana kantamani urheilujuoma riitti jälleen sinne kolmelle kympille saakka. Tämän jälkeen juomapisteellä join vain muutamia hörppyjä vettä, urheilujuoma etoi ja mitään kiinteää, kuten banaania, vatsani ei juostessa oikein kykene sulattamaan. Jalat tuntuivat hyviltä läpi juoksun, mitään kangistumista ei tuntunut. Vaikka vauhtini hiipui, niin ohitettavia riitti edelleen ja moni myös käveli.

Väsynyt juoksija maalissa hiukset sekaisin ja naama punaisena

Maalissa

Koitin pitää ajatukset koko ajan juoksussa, sillä vauhti alkoi hiipua jos eksyin omiin ajatuksiini. Loppua kohden alkoi näyttää jo vähän tiukalta, että pystynkö parantamaan edes maratonennätystäni. Muutamaan kertaan myös oksennus kävi kurkussa kutittelemassa, ilmeisesti tämä oli seurausta noista vatsakivuista, kun yleensä maratoneilla ei ole tällaista tuntemusta. Koitin kiristää vauhtia, mutta kilometriajoissa ei oikein vauhdin kiristys näkynyt. Sykkeet puolestaan nousivat 170:n tasolle. Puolen välin jälkeen sateli muutamaan kertaan ja se lähinnä virkisti, mutta kova tuuli kävi välillä henkisen kantin päälle. Koitin hakeutua lähelle edellä juoksevien selkiä, mutta ei tästä oikein tuntunut olevan apua. Juostessa kävin välillä läpi juoksuasentoa ja koitin pitää sen kunnossa loppuun saakka niin hyvin kuin vain pystyin. Välillä pakotin itseni hymyilemään, jotta voisin huijata itseni nauttimaan viimeiseistä kilometreistä. Juoksunumerossa luki myös oma nimi ja hymyilin kaikille, ketkä kannustivat nimelläni.

Maraton-selfie kämpillä

Juoksunumero & mitali

Jo ennen puoliväliä huomasin, että kilometrikyltit tulivat n. 150 metriä sen jälkeen, kun Garminini oli piipannut kilometrin täyttymisestä. Loppua kohden tämä ero alkoi olla lähemmäs 400 metriä ja koitin kovasti päässäni laskeskella, että pääsenkö uuteen ennätysaikaan. Tiukalle oli menossa, 3.25 aikaan en joka tapauksessa ollut enää pääsemässä. Kilometrivauhdeissa en yrityksessä huolimatta päässyt alle 5 min/km -tahdin. Ilmeisesti energiat alkoivat olla vähissä. Stadionin lähestyessä aloin kiihdyttää vauhtia tai ainakin yritin sitä, en tiedä kuinka paljon vauhti oikeasti nousi. Maalissa kello pysähtyi aikaan 3.28.55, naisten yleisessä sarjassa pääsin sijalle 63. Hetken aikaa maalissa keräilin itseäni aitaan nojaten ja sitten lähdin jatkamaan matkaa, sillä tiesin että kannattaisi pyrkiä pysymään liikkeellä eikä jämähtää vain paikoilleen. Stadionilla sisäpuolella sai mitalin ja muovisen lämpöviitan, mutta olisin kovasti kaivannut vettä ja sen takia suuntasin heti  stadionin ulkopuolella odottavaan huoltoalueelle. 

Muutamat lenkkarit eteisessä meidän kämpillä, Addut oli selkeästi suosiossa

Jouduin pahasti pettymään maalihuoltoon, kaikista 15 maratonista, jotka olen juossut, oli Amsterdamin maratonin maalihuolto kaikista surkein ja tuntui lähinnä vain huonolta vitsiltä. Tarjolla oli urheilujuomaa, jota ei tehnyt yhtään mieli. Tämän lisäksi tarjolla oli puolikas banaani ja neljäsosapala appelsiinia, järjestäjät olivat myös tiukkoina, että näitä otettiin vain yksi per juoksija. Tämän jälkeen oli viimein vuorossa vesipiste ja kumosin saman tien 3 mukia vettä. Tässä vaiheessa olisin kipeästi kaivannut enemmän energiaa, mieli ei tehnyt syödä, mutta tunsin, että olisi pakko syödä, jotta saisin vähän voimia. Maalihuollon antimista ei hirveästi tosiaan energiaa saanut. Missään ei myöskään ollut kunnollista istumapaikkaa, vaikka sellaista koitin kovasti tähyillä. Matka stadionilta ensin metropysäkille ja metropysäkiltä kämpille tuntui kestävän ikuisuuden, pysähdyin välillä lepäämään. Olo kuitenkin parani heti, kun sain kämpillä syötyä. 

Tulokset ja loppua kohden hidastuvat vauhdit

Omaan aikaani suhtaudun vähän ristiriitaisesti, onhan se kieltämättä pettymys, etten päässyt tavoitteeseeni, joten sen takia en oikein pysty tuosta ajanparannuksesta täysin iloitsemaan. Rankan syksyn jälkeen on kuitenkin lohduttavaa, että pystyin edes vähän parantamaan aikaa eikä kunto ollutkaan sohvaperunan tasoa. Tyytyväinen en kuitenkaan aikaan ole, vaikka periaatteessa pitäisi olla. Maalissa jalat tuntuivat yhä olevan aika hyvässä kunnossa, mutta kuitenkin olo aika kaikkensa antanut sekä fyysisesti että henkisesti. Energiatankit tuli vedettyä sen verran tyhjiksi tuossa suorituksessa, että olen vähän pohtinut että pitäisikö ensi kerralla yrittää jotain energiakarkkeja syödä maratonin loppupuolella. Uusia kisoja kuitenkin tulee aina ja tästä kisasta jäi sellainen fiilis, että parantamisen varaa on vielä eli vielä ei ole kehityksen rajat tulleet vastaan! Positiivista oli myös se, että alaselkä ei kipeytynyt läheskään niin paljon kuin parilla viime maratonille.

Maratonin sykekäyrä, sykkeestä näkyy selvästi että 25 kilometrin tienoilla vauhti ja syke laskivat vatsakivun takia. Lopussa syke myös nousi, kun yritin jonkinlaista loppukiriä. Keskisyke oli 168 eli aika normaali maratonsyke, lopussa maksimisykkeeksi tuli 183.

Muut samassa kämpässä majoittuneet juoksivat hienoja aikoja ja tekivät kovia tulosparannuksia, onnittelut vielä kaikille tätäkin kautta! Uutta maratonreissua alettiin myös jo suunnitella Amsterdamissa, saa nähdä minne seuraavaksi mennään :) Illalla käytiin vielä koko porukan voimin syömässä yhdessä Michelin tähden saaneessa ravintolassa ja ilta myös vähän venyi pitkäksi. Oli kiva, ettei tarvinnut heti samana päivänä kiirehtiä maratonin jälkeen suihkun kautta lentokentälle. Paluulento meillä oli sitten eilen maantaina. Jalat ovat olleet yllättävän hyvässä kunnossa, mutta nyt on kuitenkin maltettava levätä kunnolla, että pääsisin viimein ylirasituksesta eroon ja voisin sitten suunnata katseen kohti vuoden 2015 kisakautta.

Maratonin jälkeinen illallinen oli pidempi kuin itse maraton, aamupäivän urakan jälkeen ruoka maistui hyvin :)

Onnistunut treeniviikko

Viime viikolla pystyin aika hyvin noudattamaan annettua treeniohjelmaa ja muutenkin juoksu tuntui kulkevan hyvin ja olo alkoi olla jo normaalimpaan päin. Olen kuitenkin yhä koittanut pitää maltin mielessä, etten intoutuisi ihan liikaa urheilemaan ja päätyisi vain takaisin lähtöruutuun. Alle viikko enää maratoniin, joten kuntoa ei oikein saa enää ylöspäin, mutta tuhoa kerkeää tässä ajassa hyvin tekemään vielä. Olen myös koittanut tarkkaan kuunnella kroppaani ja tunnistaa mahdollisia ylirasitusoireita, kuten sydämen tykyttelyä, korkeaa leposykettä, hengästyneisyyttä, univaikeuksia, vetämättömyyttä ja innostamattomuutta urheilua kohtaan. Tarvittaessa olen sallinut itselleni ylimääräisen lepopäivän tai käynyt treenin sijasta vaikka vähän kävelemässä ja haukkaamassa happea.

Viikko sitten sunnuntaina tein pitkästä aikaa vähän kovemman treenin, joten aloitin viime viikon lepopäivällä tai no maanantaina hyötyliikuntapyöräilin 10 kilometrin verran ja illalla kävin kävelyllä. Tiistaina oli Adidasheimon treenit, ohjelmassa oli PK-lenkki ja juoksin sen parin muun kanssa. Juoksu tuntui hyvältä vaikka oli aika syysmyrskyinen keli ja vastatuuli hidasti ihan selkeästi vauhtia. Lenkin lopussa vedimme muutamat lyhyet 15-20 sekunnin avaavat vedot. Menohaluja olisi riittänyt pidempäänkin lenkkiin, mutta jätimme sen reiluun 8 kilometriin ja sitten vedettiin päälle vielä dynaamiset venyttelyt. Tiistaina myös pyöräilin 24 kilometriä siirtyessäni eri paikkojen välillä.

Keskiviikkona oli tiedossa ensimmäinen viikon kovemmista treeneistä ja sen tein heti aamusta, sillä Amsterdamin maratonkin starttaa aamulla, niin on hyvä totutella tekemään treenejä samoihin aikoihin kuin tuo itse kisakin on. Ohjelmassa oli siis 3 km alkuverraa ja sitten 3 x 3 km vedot maratonvauhtia kovempaa vauhtia. Koska edeltävällä viikolla ei ollut treenit niin kulkeneet, niin otin nuo vedot aika rauhallisesti tai siis toisin sanoen tein ne suurin piirtein maratonvauhtisena kun oikeasti ne olisi pitänyt juosta puolimaratonin vauhdilla. Lisäksi lähdin tälle lenkille suoraan herättyä, niin tyhjällä vatsalla tuli tämä treeni myöskin vedettyä. Juoksu tuntui hyvältä, mutta pidin kuitenkin vetojen välissä vähän pidemmät palauttelut kuin ohjelmaan oli merkattu. Kahden minuutin sijasta palauttelin aina yhden kilometrin verran. Yhteensä tälle lenkille tuli mittaa 15,5 kilometriä. Päälle vedin vielä noin vartin verran vähän vatsoja ja punnerruksia.

Torstaina ohjelmassa olisi ollut palauttava lenkki ja tälle suunnittelinkin meneväni, kuitenkin kun pääsin töiden ja parin asian hoitamisen jälkeen kotiin, totesin että lepopäivä voisi tehdä terää. Pyöräilyä kertyi päivälle noin puolen tunnin verran, kun poljin töihin ja takaisin ja se sai riittää torstain liikunnaksi. Perjantaina olikin sitten taas virkeämpi olo ja kävin juoksemassa kevyen tunnin lenkin, johon sisältyi loppupuolella 6 x 30 sekunnin vedot. Vetojen välissä palauttelin kunnolla niin, että sykkeet laskivat taas alas. Juoksu tuntui taas hyvältä, eikä miltään pakkopullalta.

Uusi pyörä koeajossa Mustikkamaalla

Lauantaiaamuna kävin juoksemassa myös noin tunnin lenkin ja koitin pitää sykkeet alhaalla. Juoksu oli ehkä vähän tahmeampaa verrattuna perjantain lenkkiin, mutta toisaalta tuon lauantain lenkin juoksin taas heti sängystä noustua, niin kroppa ei ehkä ollut niin hereillä kuin perjantain lenkin aikana ja juoksin lenkin myös taas tyhjin vatsoin. Aamulenkin jälkeen aamiainen maistuu kyllä niin hyvältä, etenkin kun viikonloppuna sen voi syödä kaikessa rauhassa. Viime blogikirjoituksessa mainitsinkin vähän kaipaavani kesä ja kesän lämpöä nyt näin syksyn tultua. Lauantaina päätinkin piristää itseäni tekemällä uuden hankinnan, shoppailuhan on tunnetusti hyvä keino parantaa mieltä :) Päätin täydentää pientä pyöräkokoelmaani uudella pyörällä ja päädyin ostamaan maastopyörän! Kuten olen aiemminkin kertonut, niin tykkään ulkoilusta ja ulkolajeista, niin ajattelin että maastopyörällä voisin vähän pidentää tuota ulkopyöräilykautta. Lauantaina ajoin tällä uudella pyörällä vain lähinnä pyöräkaupasta kotiin, kotimatkalla tosin oli pakko käydä vähän luonnossa kokeilemassa pyörää ja jonkun lyhyen polunpätkän sillä ajoin ja aika kivaltahan tuo pyörä tuntui, vaikka kieltämättä jännitti vähän kalliolla ajaa sillä :) Kaupassa pyörään viritettiin lokasuojat ja kotona laitoin pyörään yhden pullotelineen ja vaihdoin toiset polkimet, joihin saa maastoklossit kiinni.

Sunnuntaina oli sitten edessä toinen viikon kovemmista treeneistä ja aika samanlainen kuin keskiviikon treeni. Alkuun 3 kilsaa verraa ja sitten 3 x 3 km vedot puolimaratonvauhtia. Nyt söin aamiaisen ennen lenkkiä ja annoin sen laskeutua ennen kuin kiskoin juoksulenkkarit jalkaan. Olin lenkkiä ennen miettinyt, että riittäisi jos voisin vetää vedot maratonvauhtia, mutta juoksu kulkikin paremmin kuin olin ajatellut. Tällä kertaa vedin nuo vedot 4.30-4.40 min/km vauhtia ja vauhti ei tuntunut liian raskaalta vaan sellaiselta, että sitä jaksoi ylläpitää. Olin toki hengästynyt, mutten kuitenkaan puuskuttanut älyttömästi. Palautukset tein myös tälläkin kertaa pidempinä kuin mitä ohjelmaan oli kirjattu, vetojen välissä palauttelin kilometrin verran kahden minuutin sijasta. Lenkin aikana alkoi tuntua siltä, että pahin vaihe ylirasituksesta voisi alkaa olla takanapäin ja juoksufiilis oli hyvä. Vedoissa sykkeet nousivat suurin piirtein sille tasolle mitä ne ovat puolimaratoneilla. Tästä lenkistä jäi selkeästi kaikista viikon lenkeistä parhaimmat fiilikset ja vähän alan jo odottamaan, että pääsen Amsterdamiin juoksemaan maratonia. Oikeasti noiden vetojen perään olisi pitänyt vielä juosta 16 km kevyttä, mutta päätin ihan suosiolla jättää tuon loppuosuuden pois. Pari viikkoa sitten tosiaan juoksin sen pisimmän pitkän eli sen 31 km, itse juoksu tuntui hyvältä ja vielä senkin jälkeen tuntui hyvältä. Palautuminen tästä lenkistä oli kuitenkin todella hidasta ja olo oli pitkään rasittunut, treenejäkin joiduin jättämään välistä, kun sydän tykytteli ja leposyke oli taivaissa. Edelleen tässä vaiheessa vedän mieluummin liian kevyesti sen sijasta, että hyppäisin takaisin syvään kuoppaan.

Cuben maastopyörä

Illemmalla uusi pyörä houkutteli lähtemään ulkoilemaan ja kävin Keskuspuistossa ulkoiluttamassa pyörää kolmen vartin verran. Parille polullekin uskaltauduin pikkupätkän ajamaan, mutta käännyin takaisin heti kun reitti muuttui liian vaikean näköiseksi :D Mutta aika hauskalta puuhalta tuo tuntui, toki mukana on myös uutuuden viehätystä. Mieli tekisi jo mennä uudestaan ajelemaan tuolla pyörällä, mutta todennäköisesti tämä jää vasta maratonin jälkeiseen aikaan. Täytyy toivoa, että silloin olisi vielä sateetonta keliä.

Vanha keltainen foam roller ja uusi kidustusväline ilmastointiputken muodossa

Yhteensä juoksua kertyi viime viikolla 60 kilometriä ja kevyttä pyöräilyä 70 kilometriä eli pitkästä aikaa oli aika onnistunut treeniviikko! Ja mikä tärkeintä, oloni on ollut virkeä ja treenaaminen on tuntunut hyvältä ja olen myös treeneistä palautunut hyvin. Nukutuksi olen myös saanut hyvin. Olen nyt kanssa kiinnittänyt paljon huomiota lihashuoltoon ja venytellyt melkein joka päivä sekä myös rullaillut jumeja pois. Jaloissa etenkin etureidet ja lonkankoukistajat ovat sellaiset alueet, jotka ovat aina jonkinlaisessa kestojumissa. Rullailua varten hankin viikonloppuna myös uuden kidutusvälineen K-Raudasta eli muovista ilmastointiputkea. Vanha foam rollerini on sen verran lyhyt, että nyt päätin ostaa kunnon pätkän tuota ilmastointiputkea ja kuten yllä olevasta kuvasta voi havaita, niin pituutta tuolla uudella rullailuvälineellä riittää :D Tarpeen tullessa voihan tuota aina sahata lyhyemmäksikin, mut alkuun mennään nyt tällä pituudella.

Loppukevennykseksi vielä linkki Adidasheimon sivuille, josta löytyy esittely minusta: http://adidasheimo.com/blog/Juoksuun-ja-triathloniin-hurahtanut-Julia

Amsterdamin maraton lähestyy

Päivät sen kuin vähenee, ensi viikon perjantaina matkaan Amsterdamiin ja itse juoksukisa on sitten edessä sunnuntaiaamuna. Tässä vaiheessa näin lähellä syyskauden pääkisaa haluaisin kertoa siitä kuinka kunto olisi hiottu kohdilleen ja kuinka luottoa löytyisi uuden ennätyksen tekemiseen. Totuus on kuitenkin jotain täysin muuta, vaikka olo on kohentunut levon ja rautakuurin myötä. Näin lähellä kisaa kuntoa ei enää oikein ehdi parantamaan, joten on parempi ottaa mieluummin liian löysästi kuin tehdä paniikissa kovia harjoituksia ja juosta kevyesti otettujen viikkojen edestä suuria määriä.

Rautalisiä

Reilu viikko sitten juostu pisin pitkä valoi uskoa, että selviän maratonista ja helposti pitäisi päästä alle neljään tuntiin. Mutta kilpailuhenkisenä neljän tunnin alitus ei lähimainkaan riitä minulle, tiedän kykeneväni paljon parempaan ja huonoa tulosta en haluaisi lähteä kisaan tekemään, etenkin kun kyseessä on kumminkin syyskauden pääkisa. Maaliskuun alussa juoksin Losissa maratonin, jossa kuumuuden ja nestevajeen takia hyydyin loppua kohden pahasti ja meinasin jo lyödä hanskat tiskiin juoksun aikana. Loppuajaksi tuli 3.29, joka on tosin myös ennätykseni tällä hetkellä. Tavoitteeni maaliskuussa oli kolmen ja puolen tunnin alitus ja sen täytinkin, mutta olin mielessäni suunnitellut vähän isompaa alitusta ja jos kaikki olisi mennyt putkeen, niin 3.20 aika ei olisi todennäköisesti jäänyt kovin kauaksi.

Kaipaan jo nyt kesäkelejä, viime kesän kuvien katselu ei ainakaan edesauta tätä tilannetta :D

Tällä erää olen yhä pitänyt useita lepopäiviä viikossa ja koittanut olla potematta näistä huonoa omatuntoa. Olen myös koittanut kuulostella entistä paremmin kehoni merkkejä siitä, että tarvitseeko se lepoa vai jaksaisiko se juoksua tai muuta treeniä. Jos on tuntunut väsyneeltä ja vetämättömältä, niin olen päätynyt lepoon. Myös sydämen tykyttely ja kohonnut leposyke ovat saaneet jättämään treenin väliin. Viime viikolla kävin kolme kertaa juoksemassa ja ne tuntuivat aika hyviltä, etenkin sunnuntaina juostu reilu 15 kilometrin lenkki sisältäen 4 reipasta kilometrin vetoa tuntui hyvältä ja antoi toivoa, että tunnelin päässä alkaisi näkyä valoa. Myös palautuminen tästä lenkistä on sujunut hyvin, eikä olo ollut seuraavina päivinä vetämätön. Maratonia ennen otan päivän kerrallaan ja koitan kuulostella sitä, että mikä olisi parhaaksi kropalleni. Mieluummin liikaa lepoa kuin liian vähän. Olen kuitenkin yhä optimisti sen suhteen, että maratonilla voisin lähteä takomaan 4:50 min/km-vauhtia vaikka pitkiä pätkiä en nyt viime viikkoina ole tuota vauhtia juossut. Kävi maratonilla sitten miten vain tuon vauhdin suhteen, niin lähden tavoittelemaan sitä, että maalissa tuntisin antaneeni kaikkeni.

Olen kyllä henkeen ja vereen kesäihminen, nautin auringonpaisteesta ja lämmöstä

Nyt levätessä olen myös koittanut pohtia syitä tähän ylirasitukseen, jotta osaisin jatkossa ne välttää. Pääpiirteissään syy on liian paljon treeniä ja kisoja, liian vähän lepoa. Viime talvena en pitänyt kovin pitkää ylimeno- tai peruskuntokautta. Marraskuun puolessa välissä juoksin Vegasissa maratonin ja seuraavan maratonin jo alle neljän kuukauden päästä tästä Losissa. Sinänsä neljä kuukautta on riittävä väli maratonien välille, mutta talvella tuohon väliin olisi pitänyt mahduttaa myös ylimeno- ja peruskuntokausi, ja kummatkin näistä jäivät nyt aika lyhyiksi. Peruskuntokautta ei nyt varsinaisesti tainnut oikein ollakaan. Viime vuonna kasvatin vuoden treenitunteja edellisvuodesta yli 80 tunnilla edellisvuodesta, tosin kasvuun vaikutti myös se että aloin polkemaan töihin päivittäin ja näitä kirjasin myös ylös. Tänä vuonna määrät ovat kasvaneet entisestään, vaikka viime viikot on menty kevyemmin, niin silti tunteja on kertynyt noin 30 enemmän kuin viime vuonna tähän samaan aikaan. Silloin kun treenit kulkee hyvin ja tulee tuloksia, luotto itseensä kasvaa ja tuntuu, että kroppa kestää mitä vain. Nyt jälkiviisaana huomaan, että olen liian usein laiminlyönyt kehoni merkkejä levontarpeesta ja välillä en ole pitänyt viikossa yhtään lepopäivää. Olen suunnitellut, että kun olen palautunut Amsterdamin maratonista, alkaisin noudattamaan jotain valmista treeniohjelmaa, joka pakottaisi minut pitämään välillä kevyitä viikkoja sekä lepopäiviä.

 Virheistä kuitenkin oppii ja jatkossa osaan sitten olla paljon viisaampi, tai ainakin toivon näin :)

Saliohjelmaa

Viime viikolla hyödynsin työpaikkani tarjoamia palveluita ja varasin ajan saliohjelman tekoon. Ohjelma laadittiin kätevästi työpaikkamme kuntosalilla ja ohjelmaan otettiin vain liikkeitä, joita on mahdollista tehdä tuolla salilla. Alkuun ohjelman laatija kyseli omia tavoitteitani ja tavoitteiksi ilmaisin, että haluaisin salitreenin tukevan näitä kestävyyslajeja. Lisäksi hän kyseli nykyisestä salitreenaamisestani ja tekemistäni liikkeistä ja toistomääristä. Tällä erää päädyttiin tekemään saliohjelma ihan vain yksijakoiseksi, kun käyn suurin piirtein vain kerran viikossa salilla maratoniin saakka.

Lyhyen alkuverran jälkeen lähdettiin käymään sitten ohjelmaa lävitse. Normaalin ylätaljan sijasta, ohjaaja laittoi minut tekemään sitä kapealla otteella ja liike alkoikin tuntua aika eri tavalla. Paljon kiinnitettiin huomiota, että tekniikka oli hyvä ja liike hallittu. Eli liikettä ei vain vedetty suorittamalla läpi, vaan oikeasti keskityttiin siihen tekemiseen. Sitten oli vuorossa leuanvedot, joita en tosin vieläkään saa… Aiemmin olin treenannut leuanvetoja leveällä myötäotteella ja nyt kokeiltiin sitten kapealla vastaotteella, ja tuntuihan se aika paljon helpommalta. Leukaa ei vielä tälläkään tavalla tullut vedettyä, mutta ehkäpä talven aikana asia korjaantuu.

Amsterdamin maratonin vahvistuskirje tuli alkuviikosta :)

 Pyysin myös liikettä, joka auttaisi paremman tasapainon saavuttamiseen. Juoksussa on tärkeää, ettei lantio pettäisi kun ollaan yhden jalan varassa. Tätä varten ohjaaja laittoi minut tekemään yhden jalan maastavetoa kahvakuulan kanssa. Kahvakuula otettiin toisen käteen ja otettiin ryhdikäs seisoma-asento ja tästä lähdettiin kallistumaan eteenpäin ja toinen jalka nousi taakse. Nyt tein liikkeen siten, että kahvakuula oli tukijalan puoleisessa kädessä. Haastetta voi tulevaisuudessa lisätä ottamalla kahvakuulan vastakkaiseen käteen. Koko liikkeen ajan oli pidettävä huoli, ettei yläkroppa lähtenyt kiertymään kahvakuulan suuntaan ja yllättävän haastavaa se oli.

Yksi liike oli myös pystysoutu käsipainoilla ja tätä liikettä normaalistikin teen salilla. Ohjaaja laittoi minut tekemään tämän melkein puolet pienemmillä painoilla mitä yleensä teen ja kun tein liikettä, niin hän kyseli, että ovatko painot liian suuret, kun liikkeen teko näyttää niin vaikealta. Liikaa painoa ei tosiaankaan ollut, mutta ilmeisesti selkäni on sen verran jumissa, että se saa liikeradan näyttämään vaivalloiselta. Istumatyö läppärin äärellä ei nyt taida edelleenkään se kaikista paras asia selälle ja ryhdille.

Keskuspuistossa juoksemassa (Kuva: Matti Peltola)

Myös muitakin liikkeitä tehtiin, kuten syväkyykkyä, joka oli kohdallani kaukana syvästä. Lonkankoukistajat ovat niin kireänä kaikesta istumisesta, juoksusta ja pyöräilystä, että kyykky jää siihen 90 asteeseen. Ja kyllä, venyttelen aktiivisesti lonkankoukistajia, mutta kireänä ne pysyvät. Vatsoja tehtiin erilaisia ja niistäkin suurin osa kahvakuulan kanssa. En ole ihan hirveän suuri kahvakuulan fani, mutta näissä liikkeissä se tuntui ihan hyvältä käyttää.

Koin tämän saliohjelman laatimisen varsin hyödylliseki ja sain hyviä uusia virikkeitä salitreenaamiseen tästä ohjelmasta :) Mmyöhemmin voin tarvittaessa varata uuden session, jos haluan muuttaa ohjelman kaksijakoiseksi.

Pisin pitkä

Amsterdamin maraton alkaa kovasti lähestyä, enää vain kolme kokonaista viikkoa jäljellä aikaa hioa kunto kohdilleen. Tämän päivän treeniohjelmaan oli kirjattu pisin pitkä eli 30-36 kilometriä. Kun olo on ollut viime aikoina vähän vetämätön, niin olen nyt pitänyt treenit kohtalaisen kevyenä ja maratonille saakka suunnitelmissa on noudattaa tarkkaan meille laadittua juoksuohjelmaa, eikä höntyillä liikaa joka suuntaan, jota olen ehkä vähän turhankin paljon harrastanut. Niinä päivinä kun tälle viikolla on ollut kirjattuna palauttava lenkki/lepo, olen valinnut levon. Etenkin alkuviikosta olo oli yhä normaalia väsyneempi ja myös hengästyin paljon normaalia helpommin. Tiistaina kävin verikokeissa ja sieltähän löytyikin selitys vetämättömälle ololle, hemoglobiini oli tullut yli 20 pykälää alemmas siitä mitä se normaalisti on ollut ja myös hemoglobiiniin liittyvät muut arvot olivat alhaalla. Nyt kokeillaan josko lisäraudalla ja vitamiineilla saataisiin lukemat nousemaan takaisin normaalille tasolle ja sen jälkeen vasta ruvetaan tarvittaessa tarkemmin selvittelemään syytä tuohon hemoglobiinin laskuun. Oli sinänsä mukava saada tietää, etten ollut täysin kuvitellut näitä epämääräisiä oireitani ja ettei kuntoni ole yhtäkkiä muuttunut sohvaperunan tasolle.

Nyt loppuviikosta olo on ollut jo huomattavasti virkeämpi ja mieli on tehnyt myös kovasti urheilemaan, joka on kyllä hyvä merkki :) Pari viikkoa sitten työpäivän jälkeen ei oikein virtaa riittänyt mihinkään muuhun kuin kotona makoiluun ja työpäiväkin oli vaikea jaksaa läpi. En oikein tiedä kuinka nopeasti lisärauta alkaa vaikuttaa, mutta ilmeisesti yhdessä se ja lepo, ovat tehneet olosta jo nyt virkeämmän ja myös  havaitsemani alakuloisuus on poistunut. Alkuviikon olotilan vallitessa viikonlopulle merkattu pisin pitkä kuulosti täysin mahdottomalta, mutta loppuviikkoa kohden oloni kuitenkin parani sen verran, että aloin suorastaan odottamaan että pääsisin juoksemaan pitkää hidasta lenkkiä ulos. Alun perin minun oli tarkoitus tänään mennä juoksemaan kisaa Puistolajuoksuun, mutta tuntui, ettei tällä hetkellä olisi ollut paukkuja juosta hyvää aikaa kisassa, joten päädyin jättämään sen välistä ja menemään juoksemaan pitkän lenkin.

Eväät pisimmälle pitkälle: vettä ja energiakarkkeja

Tänään aamiaisen jälkeen lähdin juoksemaan pisintä pitkää, varmuuden vuoksi päätin juosta sen sellaisena lenkkinä, että sitä olisi tarvittaessa mahdollista lyhentää mikäli ei juoksu ei olisikaan enää ensimmäisen kympin jälkeen maistunut. Pitkät lenkit juoksen yleensä ilman vettä tai geelejä, mutta nyt otin tälle megapitkikselle mukaan vettä ja energiakarkkeja. Viime yön myrsky oli mennyt ohitse ja sää suosi pitkää lenkkiä, aurinko paistoi ja oli sopivan lämmintä.

Lenkin aikana koitin pitää sykkeet alhaalla ja olla välittämättä vauhdista. Lenkkireitin mietin sellaiseksi, että liikennevaloja olisi mahdollisimman vähän. Suurin osa lenkkireitistä oli myös hiekkatietä, joka sopii hyvin tällaiselle pitkälle lenkille. Kovemmat lenkit ja kisat juoksen mieluummin kovemmalla alustalla. Juoksu tuntui kulkevan hyvin, sykkeet pysyivät maltillisena ja jalat tuntuivat hyviltä. Puolentoista tunnin juoksemisen jälkeen aloin syömään niitä mukaani ottamiani energiakarkkeja aina 1-2 kilometrin välein. Otin aina yhden kerrallaan ja sitten päälle vettä. Juostessa, tai no ainakin noilla hitailla lenkeillä, energiakarkit eivät ole ärsyttäneet vatsaa ja tämä varmasti johtuu siitä, että yhden karkin annoskoko on sen verran pieni. Ehkä sitä voisi jossain välissä uskaltautua kokeilemaan myös geelejä juostessa.

Tällä viikolla on saanut lenkille laittaa vähän enemmän vaatetta päälle (Kuva: Matti Peltola)

Hidas juokseminen oli suorastaan nautinnollista tänään, kuuntelin musiikkia ja katselin luontoa sekä nautin auringonpaisteesta ja sen tuomasta energiasta. Vauhti tuntui kyllä vähän hitaalta ja mieli olisi tehnyt juosta kovempaa. Nyt juoksu muistutti enemmän ehkä hölkkäilyä kuin juoksua. Puolen välin tienoilla sain hyvät lisätsempit yhdeltä vanhalta mieheltä, joka ohitti minut polkupyörällä ja huuteli minulle, että hyvin menee :) Hymyillen kiitin tätä miestä, pienillä teoilla voi välillä saada hyvän mielen toiselle.

Missään vaiheessa ei oikein tullut sellaista fiilistä, että olisinpa jo kotona. Virtaa riitti läpi juoksun ja jalatkaan eivät pistäneet pitkälle lenkille vastaan. Tämä lenkki vahvisti uskoa siihen, että kolmen viikon päästä on mahdollista juosta hyvä aika maratonilla. Kuukausi sitten tuntui, että kuntoni oli noususuunnassa ja treenit kulkivat todella hyvin. Juoksin uuden ennätyksen 10 kilometrin matkalla, poljin pisimmän pyöräilylenkkini, juoksin työpäivän päätteeksi 20 kilometrin lenkin maratonin tavoitevauhtia yms, mutta sitten meno muuttuikin tahmeaksi ja Vuosaarijuoksussa juostu puolimaraton taisi sitten sinetöidä tarpeen keventää treenejä. Olen jo aiemminkin tunnistanut, että levon suhteen minulla olisi kehittämisen varaa ja jatkossa aionkin kehittää tätä osa-aluetta.

Lenkin tiedot. Vauhti ei päätä huimaa, mutta tulipa juostua elämäni pisin lenkki!

Tämän päivän lenkistä jäi erittäin hyvät fiilikset, lenkin jälkeen en myöskään ollut erityisemmin poikki. Syke nousi lenkin loppua kohden, kuten minulla yleensä pitkillä lenkeillä käy, mutta keskisyke pysyi silti kohtuullisen alhaalla. Lenkin keskisykkeeksi tuli 137 ja matkaa kertyi 31,2 km (keskinopeus oli 5:58 min/km). Huomenna on sitten tiedossa lepoa tai korkeintaan vain jotain kävelylenkkiä :)

Vielä viikko sitten tarkeni näissä vaatteissa juosta, kuva Rantakympin juoksusta. Ja tässä näen itsekin selkeästi pari kehityskohdettua juoksuasennon parantamiseen :D (ai miten niin ne jalkaterät kääntyy ulospäin...)

 

Rantakymppi Espoossa

Lauantaina aamulla kävin Adidasheimon-treeneissä, alkuun juoksimme auringonpaisteessa noin kolme varttia kevyttä juoksua. Tämä oli viikon ensimmäinen lenkkini ja se tuntui erittäin hyvältä, kroppani oli suorastaan janonnut juoksua. Lisäksi hymyä huulille toi jalassa olleet uudet Adidaksen boostit, askel tuntui kevyeltä ja kengät tuntuivat kevyiltä ja hyviltä jaloissa. Pirtäestä väristä myös plussaa!

Uudet pinkit Adidaksen Boostit

Lenkin päälle teimme vähän kuntopiiriä, jossa tehtiin itselleni uusia liikkeitä ja sen kyllä huomasi sitten seuraavana päivänä. Kuntopiirin päälle vielä dynaamiset venyttelyt ja näin oli lauantaipäivä saanut hyvän alun :) Loppupäivän lähinnä lepäilin ja koitin olla rasittamatta itseäni liikaa.

Kisakeskus Otahallilla

Kisakeskusta

Sunnuntaina oli sitten jälleen kisaa vuorossa, tällä kertaa oli tiedossa 10,1 kilometrin kisa Espoon Rantakympillä. Olen kyseisen kisan juossut kolme kertaa aiemmin ja vaikkei reitti nyt ole kauhean nopea, niin on se silti kiva kisa ja siellä näkyy paljon tuttuja, sillä Aallon alumni pääsee ilmaiseksi juoksemaan sinne, joten monilla tutuilla on alhaisempi kynnys tulla juoksemaan. Nytkin yksi kaverini osallistui elämänsä ensimmäiseen juoksukisaan ja nyt jo pohtii seuraavaa kisaa :)

Maali oli Otaniemen urheilukentällä

Juoksijoiden maaliintuloa seuraamassa. Tänä vuonna kisasta saatu paita oli tuo hailakan vihreä paita, ei nyt ihan oma lemppariväri..

Siirtymiset kotoa kisapaikalle hoidin fillarilla ja poljin tosi kevyillä vaihteilla, ettei jalat rasittuisi liikaa ennen kisaa. Noin puoli tuntia ennen starttia lähden lämmittelemään. Keli oli sen verran lämpöinen, että päädyin juoksemaan shortseissa ja t-paidassa. Lämmittelyn aikana tuntui, ettei juoksusta oikein olisi tulossa mitään. Tuntu oli tahmeaa, vaikka sykkeet olivat maltilliset ja vauhti hyvä sykkeisiin nähden. Ajattelin, että se johtuu vain siitä ettei kroppa ole lämmennyt. Kun parinkaan kilometrin jälkeen olotila ei ollut parantunut, niin aloin miettimään että pitäisikö juoksukisa jättää välistä. Myös kylkeen alkoi pistää ja vaihdoin sitten hetkeksi juoksun kävelyksi. Koitin tsempata itseäni ajattelemalla, että kymppi matkana ei ole pitkä ja voin vaikka hölkätä sen ja vähän niin kuin annoin itselleni luvan ottaa kisan löysemmin. Vaihdon kävelyn takaisin juoksuun ja otin muutamat lyhyet vedot, juoksu alkoi tuntumaan vähän paremmalta. Verraa kertyi yhteensä 4 kilometrin edestä ja sitten aloinkin siirtymään kohti lähtöaluetta.

Maalissa sai juomapullon ja kassin sponssorituotteita

Startissa jälleen porukkaa ympärillä lähti kiskomaan kovaa vauhtia ja koitin keskittyä vain omaan vauhtiin, vähän henkisesti olin ajatellut juoksevani 4:30 min/km -vauhtia. Ensimmäinen kilometri meni kuitenkin aikaan 4:11, olotila tuntui kuitenkin hyvältä ja vähän tuli uskoa taas siihen, että pystyn yhä juoksemaan kohtuullista vauhtia. Seuraavat kilometrit menivät aikaan 4:14, 4:17 ja 4:22. Porukkaa meni ohi jonkin verran tasaiseen tahtiin, kaikki olivat kuitenkin onneksi miehiä. Juostessa alkoi tuntumaan siltä, etten jaksaisi loppuun saakka. En ainakaan tällä vauhdilla. Koitin taas sysätä negatiiviset ajatuksen syrjään ja keskittyä, että juoksen ainakin puoleen väliin. Vitosen jälkeen ajattelin, että enää alle puolet jäljellä jne. Kuudennen kilometrin kohdalle osui pitkä mäki ja se tukahdutti yritykseni ylläpitää vauhtia. Tässä kohdin tulikin juostua kisan hitain kilometri, 4:49.

Maaliin tulleita juoksijoita

Jalkoja en saanut juoksussa niin hapoille kuin Midnight Runissa muutama viikko sitten, toisaalta en myöskään uskaltanut puskea kroppaani liikaa äärirajoille, kun pelko ylirasituksesta vähän painoi takaraivossa. Koitin keskittyä siihen, että ylläpitäisin vauhtini, enkä antaisi sen hyytyä, ja myös siihen, että hengitys kulkisi. Toisen puoliskon kilometrit olivat ensimmäistä puoliskoa paljon hitaammat. Kaksi kilometriä ennen maalia ensimmäinen nainen ohitti minut, huomasin että hän spurttasi ohitseni, mutta jäi sitten kymmenen metrin päähän juoksemaan. Parempana päivänä olisin kiristänyt vauhtiani ja yrittänyt saada hänet pysymään takanani, mutta sunnuntaina en siihen pystynyt. Maalissa kello pysähtyi aikaan 45:14 eli ei nyt mikään katastrofaalisen huono aika, mutta ei nyt mikään hyväkään. Lähtökohtiin nähden olen kuitenkin ihan tyytyväinen tuohon tulokseen ja odotin paljon huonompaa aikaa. Loppuaika oli pari minuuttia hitaampi kuin kolme viikkoa sitten Midnight Runilla. Sunnuntain kisan keskisyke oli 175 ja maksimi 185.

Juoksunumero

Tuloslistalla näytän olevan sijalla 13, mutta edelleni naisten tuloslistaan on eksynyt ainakin kolme miestä. Hävisin näköjään kuudella sekunnilla sille naiselle, joka ohitti minut.

Tuloslista, muutama mies eksynyt vähän väärälle listalle vai kuinka monta naista tunnetta nimeltä Sebastian, Jaakko tai Alpo?